Seksuaalisuus ‐ ei pelkkää seksiä
Mitä seksi oikeastaan…on?
Seksuaalisuus on kuin sisäinen tunteiden verkosto, yksilöllinen kullekkin, rakennettu kokemuksistamme ja henkilöllisyyksistämme. Mitä oikeastaan tarkoitamme seksuallisuudella? Onko se pelkästään fyysistä läheisyyttä, vai lasketaanko tunteemme ja fantasiamme myös siihen? Ja onko asioita, jotka ovat normaaleja tai epänormaaleja?
Näkemykset seksuaalisuudesta ovat muuttuneet ajan myötä. Maailman terveysjärjestö WHO on myös muuttanut määritelmäänsä vuosien mittaan. Eräs tunnetuimmista on vuodelta 1968 (vapaasti käännettynä):“Seksuaalisuus on integroitunut osa joka ihmisen persoonallisuutta, koskien niin miehiä, naisia, kuin lapsiakin. Se on perustarve ja osa ihmisyyttä, jota ei voi erottaa elämän muista osaalueista. Seksuaalisuus ei ole synonyymi yhdynnälle, se ei käsittele sitä, voimmeko saada orgasmeja vai emme, eikä käsitä ainoastaan eroottista elämäämme. Nämä seikat voivat, mutta niiden ei tarvitse, olla osa seksuaalisuuttamme! Seksuaalisuus on paljon enemmän: sitä on energiassa, joka saa meidät hakemaan rakkautta, kosketusta, lämpöä ja läheisyyttä. Sitä ilmaistaan tavallamme tuntea ja herättää tunteita, sekä koskettaa toisiamme. Seksuaalisuus vaikuttaa ajatuksiin, tunteisiin, toimintaan ja vastatoimiimme ja sitä myöten psyykkiseen ja fyysiseen terveyteemme.”
Ajatus, että seksuaalisuudella on monta ulottuvuutta, on hyvä pitää mielessä eri elämän vaiheissa: esimerkiksi kun aika ei riitä seksiin lapsista ja töistä muodostuvan elämänpalapelin tai sairauden ja korkean iän myötä huonontuneen jaksamisen ja seksinhalun takia. Yhteydestä ja läheisyydestä tulee tällöin erityisen tärkeitä yhdynnän kautta seksuaalisen suorittamisen paineen sijaan.
Viimeisin määritelmä, vuodelta 2006, antaa leveämmän ja tasavertaisemman näkemyksen seksuaalisuudesta ja käsittää myös sen, ettei sitä voi eristää ihmisenä omassa yhteiskunnassa, omassa kulttuurissa ja omin arvoin olemisen aspekteista (vapaasti käännettynä): “Keskeinen osa ihmisenä olemisesta läpi elämän käsittää sukupuolen, sukupuoliidentieetin ja sukupuoliroolit, seksuaalisen suuntautumisen, erotiikan, halut, intimiteetin ja lisääntymisen. Seksuaalisuus koetaan ja ilmaistaan ajatuksien, fantasioiden, halun, vakaumuksien, asenteiden, arvojen, käyttäytymisen, harjoittamisen, roolien ja suhteiden kautta. Seksuaalisuuden voidessa käsittää kaikki nämä ulottuvuudet, eivät kaikki aina ole samalla tavalla koettuja tai ilmaistuja. Seksuaalisuus on biologisten, psykologisten, sosiaalisten, taloudellisten, poliittisten, kulttuurillisten, lainomaisuuksien, historiallisten, uskonnollisten ja hengellisten tekijöiden yhtälö.”
Samaan aikaan, kun seksuaalisuus on henkilökohtaista, luo yhteiskuntamme ja kulttuurimme tilaa sille – tai rajoittaa sitä. Se, joka ennen nähtiin erilaisena ja ehkä laittomana, on nyt osa sitä, minkä käsitämme “normaalina” seksuaalisuutena.
Tällöin kysymys normaaliudesta nousee pintaan. Niin kauan kun se ei ole laitonta, aiheuta kärsimystä, vahinkoa, sekaannuta lapsia tai muita, jotka eivät ymmärrä myöntymyksen merkitystä, tai häiritse sosiaalista elämääsi – silloin se on normaalia. Se on siis hyväksyttävää niin kauan, kuin sekä sinä että henkilö, jonka kanssa olet olette sitä mieltä. On ehkä helpompaa, jos käsitteitä tavallinen/epätavallinen seksuaalinen käyttäytyminen käytetään normaalin/epänormaalin seksuaalisen käyttäytimisen sijaan.